|
1. Mikä siinä Red Linessa on niin erikoista?
2. Miksi Red Line -öljyt ovat niin kalliita?
3. Miten polyolesteri eroaa muista raaka-aineista?
4. Jos Red Line on kerran niin erinomaista, miksi kilpatallit eivät käytä sitä?
5. Onko Red Linella mineraaliöljyjä vanhaa kalustoon?
6. Olen kuullut että Red Line öljyt on tehty esteröidyistä eläin- ja kasviöljyistä, jotka härskiintyvät nopeasti?
7. Eivätkö esteripohjaiset öljyt ole hygroskooppisia (vettä imeviä) kuten jarruneste?
8. Mikä on Red Line öljyjen vaihtoväli?
9. Voiko Red Line moottoriöljyjä käyttää sisäänajoon?
10. Ovatko Red Line öljyt yhteensopivia muiden öljyjen kanssa?
11. Rallimiehet sanovat, ettei Red Linea kannata laittaa käyttöpeliin, kun se on jäykkää pakkasella. Miten on?
12. Kilpaperässä, jossa toinen öljy
kesti hyvin, Heavy ShockProof meni mustaksi ja haisi todella pahalle.
Perästä mitattu pintalämpötila oli 160ºC. Eikö ShockProof kestä lämpöä?
13. Soveltuvatko Red Line öljyt kuivasumppukäyttöön?
14. Avasin suorakytkentävaihteiston,
jossa käytin LightWeight ShockProof:ia, ja kaikilla metallipinnoilla
oli jonkinlainen keltainen tähmä. Mistä on kyse?
15. Laitoin autoni vaihteistoon Red
Linea ja kävin ajamassa rataa, jolloin öljy vaahtosi ulos mittatikusta.
Onko öljy aivan kelvotonta?
16. Onko MTL-öljyn laadussa
tapahtunut muutoksia? Viisi vuotta sitten ostin k.o. öljyä, joka toimi
loistavasti Toyotan C56 vaihteistossa. Öljy oli silloin väriltään
oranssia ja sameaa, nyt ostamani on vaaleanpunaista ja kirkasta. Onko
kyseessä piraattituote ja uskaltaako sitä laittaa nykyisen Toyotani C53
laatikkoon?
17. Soveltuvatko ShockProof-öljyt katukäyttöön?
18. Olen käyttänyt autossani BMW E46
320d –03 Red Line MTL-öljyä, joka on toiminut hyvin jo 100.000 km jopa
paukkupakkasilla. Luin nyt jostain että siinä pitääkin käyttää
automaattivaihteistoöljyä (ATF). Pitääkö minun vaihtaa hyvin toimiva
MTL nyt D4ATF-laatuun?
19. Olen kuullut että SI-1 bensiinin lisäaine korottaa oktaania. Onko siinä perää?
20. Mistä johtuu, että kun tankissa
on SI-1, ajotietokoneen mukaan bensan kulutus pienenee puoli litraa
satasella, ja kun tankkaa sen jälkeen pelkkää bensaa, vaikutus lakkaa?
21. Laitoin kilpa-auton jäähdyttimeen
tislattua vettä ja Water Wetteria. Kun laskin nesteet pois, ne olivat
täynnä ruostetta. Ruostuttaako Water Wetter?
1) Red Line
Synthetic Oil Corporation valmistaa muista poiketen vain yhtä
tuotelinjaa, eli jokainen tuote edustaa parasta mahdollista osaamista
kyseiseen käyttökohteeseen. Tuotteista tehdään kompromissittomia, sillä
periaatteella että otetaan parhaat mahdolliset raaka-aineet, ja
lopputulos maksaa sen minkä maksaa. Esimerkiksi kaikkien Red Line
-voiteluaineiden synteettinen raaka-aine on POLY-OL-ESTERI (POE), sama
jota käytetään lämpöstabiilisuutensa vuoksi suihkumoottoreissa ja
kilpakäytössä. Esimerkiksi kaikki Formula-1 autoissa käyettävät
voiteluaineet ovat polyolesteri-pohjaisia. Joillain öljymerkeillä
(Motul, Silkolene) on muutama esteripohjainen tuote, lähinnä
moottoripyöriin, mutta suurin osa tuotteista on niilläkin tehty
edullisemmista raaka-aineista. Red Linella kaikki öljyt ovat ”tayttä
tavaraa”
2) Polyolesteri
maksaa raaka-aineena noin kolme kertaa enemmän kuin laadukkaana pidetty
synteettinen polyalfaoleffiini (PAO), puhumattakaan edullisista
minreaaliöljyistä. Sama suhde pätee lisäaineisiin. Jos tehtaalla ja
tukkuportalla olisi sama kate kuin kilpailijoilla, hinnat karkaisivat
kauas tavallisen kuluttajan ulottumattomiin.
3) Raaka-aineet jaetaan viiteen ryhmään:
Group 1 ja 2: Mineraaliöljyt (nafteeniset huonoimpia, parafiiniset parhaita)
Group 3: Mineraaliöljystä vetykrakkaamalla valmistetut ”synteettiset”
öljyt, kuten VHVI, EHVI ja XHVI. Hiukan parempi lämpöstabiilisuus kuin
mineraaliöljyillä -> ei tarvita niin paljoa muovisakeuttimia. Saksan
ja Japanin lainsäädännön mukaan näitä ei saa kutsua synteettisiksi
öljyiksi, muualla kyllä.
Group 4: Polyalfaolefiini (PAO), joka valmistetaan öljynjalostuksen
sivutuotteesta eteenikaasusta. Laadukas synteettinen raaka-aine.
Group 5: Muut raaka-aineet, kuten esterit (esim. diesterit ja polyolesterit)
Mineraaliöljyt alkavat hajota 150-180ºC, polyalfaolefiini 230ºC,
diesteri 260ºC, ja polyolesteri 320ºC lämpötilassa. Esim.
männänrengasalueella lämpötila on tyypillisesti 300ºC, turbon
laakereissa samoin. Polyolesterin lämpöstabiilisuus on paras
mahdollinen, ja se tarkoittaa myös sitä, että öljyn viskositeetti
muutuu lämpötilan mukaan vähiten kaikista öljylaaduista. Siksi siinä
tarvitaan kaikkein vähiten muovisakeuttimia. Polyolesterin filminlujuus
on myös omaa luokkaansa, tosin korkeilla pintapaineilla (nokan ja
nostimen välissä) öljyfilmi rikkoontuu joka tapauksessa. Nokka ja
nostaja hitsautuisivat yhteen, mikäli öljyissä ei käytettäisi
ZDDP-lisäainetta. Myös polyolesterin kitka on pienempi kuin
muilla öljylaaduilla. Esterit ovat ainoa raaka-aineryhmä, joissa on
mukana happimolekyyli. Sen ansiosta estereiden tarttuvuus kuumaan
metalliin (affiniteetti) on omaa luokkaansa. Myös estereiden
lämmönjohtavuus on parempi kuin muilla öljyillä, mikä näkyy matalampana
öljyn lämpötilana.
4) Red Line:n
päämarkkina oli pitkään kilpakäytössä, ja se on edelleen tärkeä
osa-alue. Koska Red Line tulee aina olemaan liian kallista ensiasennus-
ja merkkihuoltoöljyksi, tulee se pysymään pienenä valmistajana, jolla
ei ole resursseja tehdä näyttäviä sponsorisopimuksia (koskee myös
Suomea). On tyypillistä, että kilpakalustossa on jonkin muun merkin
tarrat, mutta siinä käytetään Red Linea. Esimerkkinä vaikkapa ProDriven
rakentamat WRC- ja N-ryhmien Subarut. Formula-1 sarjassa lähes joka
talli käyttää CV-2 laakerirasvaa ja Water Wetteriä, sekä melko paljon
voimansiirron öljyjä. Moottoriöjyjä siellä ei mene, koska Mobil, Shell
ja Elf antavat omat esteripohjaiset öljynsä ilmaiseksi talleille.
Kiihdytyspuolella (USA:ssa) Red Line on käytössä lähes kaikilla
huipputalleilla, ja paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki tallit myös
maksavat siitä. Alennus riippuu kulutuksesta ja tarran koosta.
5) Red Line
öljyissä ei ole mineraaliöljyä edes epäpuhtautena. Ne sopivat silti
hyvin vanhaan kalustoon, koska esterit turvottavat tiivisteitä, kun
puolestaan synteettinen poyalfaolefiini (PAO) kutistaa niitä. Monesti
öljyvuodot vähenevät Red Line öljyillä, jopa Harrikoissa, joilla on
tapana ”merkitä reviiriään” (vitsi vitsi). Esimerkiksi monet
ohjaustehostimet lakkaavat vuotamasta Red Line
Ohjaustehostinöljyllä.
6) Tässä on
mennyt amatöörikemistillä puurot ja vellit sekaisin. Red Line öljyillä
on lähes ääretön hyllyikä (shelf life) ja käyttöikä on pidempi kuin
millään muulla raaka-aineella. Esterit ovat hyvin laaja käsite, ja
niiden välillä on suuria eroja. Yksinkertaistettuna esterejä
valmistetaan reagoimalla tiettyjä alkoholeja tiettyjen happojen kanssa.
Asiaan enemmän perehtyneelle on ohessa linkki yhdestä tyypillisestä
polyolesteristä nimeltä pentaerythrityl tetracaprylate: http://www.chemicalregister.com/Pentaerythrityl_tetracaprylate/Suppliers/pid33508.htm
7) Sama juttu kuin edellisessä kohdassa. Typerä väite.
8) Red Line
moottoriöljyt ovat erittäin lämpöstabiileja ja niissä on laadukas
lisäainepaketti, joten niitä voidaan pitää ”long life”-öljyinä.
Vaihtoväli riippuu ajotavasta. Jos suurin osa ajoa on lyhyitä matkoja
ja kaupunkiajoa, suosittelemme vaihtoväliksi 15.000 km. Jos suurin osa
on maantieajoa, 30.000 km välein, mutta aina vähintään kerran vuodessa.
Vaihteistoöljyt eivät mene miksikään, joten siitä syystä niitä ei ole
tarpeen vaihtaa. Suosittelemme kuitenkin vaihtoväliksi 100.000 km,
koska kulumisesta johtuvia jätteitä (metalli- ja kitkalevyjauhot) ei
saa poistettua kuin laskemalla öljyt ulos.
9) Uuden
moottorin sisäänajo tulisi tehdä hyvälaatuisella mineraaliöljyllä,
koska kaikki synteettiset ja erityisesti Red Line ovat liian liukkaita
sisäänajoon. Uusien männänrenkaiden pitää mikrohioutua, jotta tiivistys
olisi optimaalinen. Riittävä kitka auttaa tässä. Tosin nykyään
käytetään läpättyjä männänrenkaita ja tasannehoonausta hienolla kivellä
(plateau honing), jolloin sisäänajon tarve vähenee oleellisesti. Noin
1000 km ajoa tai 20 minuuttia dynossa ilman kuormaa käy sisäänajosta.
Nykyöljyissä sinkkifosfaatin (ZDDP) määrä (600-800 ppm) ei riitä
viritysnokka-akseleille, ja sitä varten Red Linella on Engine Break-In
Additive, jota lisäämällä öljyn sekaan, saa sinkkifosfaatin määrän
nostettua riittävälle tasolle. Erityisesti vanhoilla ”laahaavilla” flat
tappet –venttiilinnostimilla saattaa nokka mennä sileäksi jo
sisäänajossa, mikäli sinkkifosfaattia ei ole riittävästi. Sisäänajon
jälkeen kannattaa vaihtaa suodatin ja laadukkaat öljyt. Red Line
moottoriöljyissä on riittävästi sinkkifosfaattia (1150-1200 ppm) ja
Race Oil kilpamoottoriöljyissä sekä prätkäöljyissäyli 2000 ppm.
Voimansiirto ei tarvitse sisäänajoa, mutta jotkut valmistajat
suosittelevat perän sisäänajoon kitkanmuunnin-lisäaineen määrän
lisäämistä, jolla saadaan kitkaa pienennettyä. Tämä kuitenkin heikentää
kitkalukon pitoa. Red Line 75W90, 75W140 ja 80W140 hypoidiöljyissä on
kitkamuunnin-lisäainetta 5%, mikä on yleensä riittävä määrä.
10) Kyllä. Red
Line öljyt ovat yhteensopivia kaikkien tunnettujen synteettisten ja
mineraaliöljyjen kanssa. Kaikkea vanhaa öljyä ei ole siis tarpeen saada
poistettua. Red Line öljyt ovat myös keskenään sekoituskelpoisia.
11)
Rallimiehille Red Line on synonyymi Heavy ShockProof -öljylle, jolle he
ovat keksineet oivan kutsumanimen – marjapuuro! ShockProof-öljyt eivät
oikeastaan ole öljyjä perinteisessä mielessä, vaan pikemminkin
liukoista laakerirasvaa. Esteripohjan seassa on molybdeeni-emulsio,
joka tekee seoksesta jäykkää pakkasella. ShockProof-öljyt ovat siis
poikkeus. Kaikki muut Red Line –öljyt juoksevat erinomaisesti
pakkasella. Polyolesteri on kaikkein lämpöstabiilein raaka-aine, mikä
tarkoittaa myös sitä, että se ei jäykkene kylmässä eikä ohene kuumassa
kuten muut öljyt.
12)
ShockProof-öljyissä itse polyolesteri-pohja on erittäin kuumankestävä.
ShockProof-öljyjen sisältämät EP-lisäaineet rikki ja molybdeeni alkavat
muuttaa olomuotoaan 175ºC asteessa, jolloin väri muuttuu tummaksi, ja
haju muuttuu todella voimakkaaksi. Jo äärimmäisen pienet pitoisuudet
(miljardisosat) näitä rikkiyhdisteitä saavat aikaan pahan hajun. Tällä
ei ole kuitenkaan vaikutusta voitelu- eikä suojausominaisuuksiin.
Suosittelemme kuitenkin lauhduttimen asennusta, koska yli 150ºC
lämpötiloissa tiivisteet kärsivät, ja hammaspyörien pintakarkaisu alkaa
pehmetä. ShockProofin sijasta voi käyttää myös 75W90 (kuten Prodriven
WRC Subarut)), 75W140 tai 80W140 Hypoidiöljyä.
13) Kaikki muut
öljyt paitsi ShockProof sopivat kuivasumppukäyttöön. ShockProof-öljyt
soveltuvat ainoastaan roiskevoiteluun (märkäsumppu), koska niiden
sisältämästä molybdeenista suurin osa jää vaihteistoon/perään
öljynvaihdon yhteydessä, ja pikkuhiljaa ”kalkkeuttaa” öljykanavat
ja tukkii coolerit ja suodattimet. Erityisesti paksuimmalla laadulla
Heavy:lla (marjapuuro) on suuri kalkkeuttamistaipumus.
14) Kyse on
ShockProof –öljyjen sisältämästä orgaanisesta punaisesta molybdeenista,
joka muuttaa väriä lämmetessään. Sen tarkoitus on tarttua kaikille
metallipinnoille, ja toimia ”tyynynä” rattaiden välissä. Eli sillä
saavutetaan maksimaalinen kuormituksen kesto. Sen avulla on ollut
mahdollista ajaa rallin erikoiskoe vaurioitta läpi ilman öljyä! Tuo
ylimääräinen molybdeeni on syytä pestä pois (esim. mineraalitärpätillä)
aina kun laatikko tai perä on auki, jotta sitä ei pääse kertymään
liikaa. Öljyt kannattaa myös ajaa kuumaksi ennen vaihtoa, jolloin
suurempi osa molybdeenista saadaan ulos. Suurin osa ammatimaisista
kilpatalleista käyttää ShockProof-öljyjen sijaan 75W90 Hypoidiöljyä
sekä perässä että suorakytkentävaihteistossa, juuri tuon
molybdeeni-emulsion takia.
15)
Vaihteistoöljyn vaahtoaminen ulos mittatikusta ei johdu öljystä, vaan
joko ylitäytöstä tai sitten huohotus on järjestetty puutteellisesti.
16)
Tuotekehitystä tapahtuu toki kaiken aikaa, mutta öljyn väri vaihtelee
myös valmistuserittäin, koska raaka-aineen toimittajia on useita.
17) Yleisesti
ottaen emme suosittele ShockProof-öljyjä katukayttöön. LightWeight on
sellaisenaan liian liukasta synkronoituun vaihteistoon, mutta
sillä voi ”maustaa” varsinaista synkroniöljyä, kuten MT-90, 1/3
LightWeight:ia ja 2/3 synkroniöljyä. Taka-akselissa taas pelkkää Heavya
käytettäessä kitkanmuunnin-lisäaineen määrä ei usein riitä
kitkalukolla, vaan lukko täristää ja paukuttaa kadunkulmissa. Käytä
siis vähintään puolet normaalia hypoidiöljyä, kuten 75W90, 75W140 tai
80W140. Kitkanmuunnin-lisäainetta myydään myös erikseen (Limited Slip
Additive)
18) BMW on
pitkään käyttänyt ensiasennusöljynä ATF:ia, siksi että se toimii hyvin
kylmässä. Kytkinkopassa on yleensä värillinen lätkä. Jos se on punainen
tai keltainen, vaihteistossa on ATF. Jos väri on vihreä, siinä on 70W80
GL-4 vaihteistoöljy. Red Linen tapauksessa valitaan tällöin joko
D4 ATF tai MTL synkroniöljy. Periaatteessa synkronointi toimii
aavistuksen paremmin MTL-öljyllä, ainakin kesällä. Jos MTL toimii myös
talvella, kannattaa käyttää ilman muuta sitä. Itse asiassa eräs
kytkinvalmistaja suosittelee sekoitusta 75W140NS ja D4ATF suhteessa
50/50. Tämä siksi, että paksumpi öljy vähentää värinöitä ja ääniä, kun
kaksoismassa-vauhtipyörä vaihdetaan perinteiseen vauhtipyörään
19) SI-1
lisäaineen oktaaninkorotusvaikutusta ei ole testattu, mutta se
tiedetään, että sen käyttö pienentää moottorin oktaanivaatimusta noin 2
pykälää, koska se poistaa palotilasta hehkuvat noki- ja karstahippuset.
20) SI-1
lisäaineen pesevät ainesosat toimivat voiteluaineena. Nykybensiinin
sisältämät eetterit ja etanoli huuhtelevat männänrenkaista öljyä. SI-1
yhtyy etanoliin ja eetteriin, ja toimii voiteluaineena
yläsylinterissä
21) Water Wetter
estää korroosiota, mutta kun sitä käyttää tislatun veden kanssa, se
irrottaa moottorin vesitiloista olemassa olevaa kattilakiveä ja
ruostetta. Se loppuu aikanaan, mutta nesteet on syytä vaihtaa usein
siihen asti kunnes ne kirkastuvat. Hanavettä käytettäessä tätä ei
ilmene, eikä myöskään mikäli seassa on glykolia.
|
